Lampaan elämää

Hermanni-pässi pääsee marraskuun alussa varsinaiseen työhönsä lammassuojassa laidunkauden päätteeksi iltojen pimettyä, kesäisten olkien tuoksussa, lumihiutaleiden hiljalleen peittäessä maan. Uuhien kantoaika on noin viisi kuukautta. Vuonat syntyvät keväällä. Touko-kesäkuun vaihteessa uuhet karitsoineen pääsevät tuoreelle laitumelle. Laidunkausi jatkuu aina lokakuulle saakka.

Pässipojat tulevat sukukypsiksi kolmen neljän kuukauden ikäisinä, jolloin ne viedään omalle laitumelleen. Pässyköiden pomona toimii Hermanni, jonka pelkkä koko riittää takaamaan itseoikeutetun johtajan aseman.

Lampaat siirretään laitumelta toiselle sitä mukaa kun ruohoa riittää. Tutulle laitumelle siirto käy käden käänteessä - nämä pienet märehtijät muistavat erinomaisesti vanhan hyväksi koetun eväskentän. Uudelle laitumelle meno on hankalampaa - sillä niin kuin laumassa aina, osa porukasta saattaa kokea voimakasta muutosvastarintaa, josko osa innokkaasti uutta kohti laukkaisikin. Ohikulkijaa tämän muutosvastarinnan kohtaaminen saattaa huvittaa.

Laitumet pyritään järjestämään siten, että tarjolla on myös luonnonvaraista herkkua, edes pieni nippu vaikkapa jälkiruoaksi. Muun muassa lehdekset ovat lampaiden herkkua. Myös voikukat, viljelijän riemuksi!

Lampaat keritään kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Parhain villa saadaan kesäkaritsan villasta, muutenkin syyskerinnän villat ovat yleensä hienolaatuisia.