Luomulammas

Käytännöllisesti katsoen suomalaiset lampaat pääsevät toteuttamaan lajille tunnusomaista tapaa elää: kesäisin laitumella, talvisin vapaasti karjasuojassa. Luomulampaan status perustuu ennen kaikkea sen nauttiman rehun laatuun. Sen lisäksi luomulampaan elinolosuhteiden on täytettävä ehtoja, jollaisia ovat mm. talviaikaisen ulkoilun mahdollisuus ja luonnonvalon määrä karjasuojassa.

Luomurehun kasvatuksesta. Peltojen luomuviljelyssä ei käytetä apulantaa eikä tehtaan valmistamia kemiallisia kasvitautien tai tuhohyönteisten torjunta-aineita. Maa lannoitetaan karjanlannalla tai viljelemällä vuorollaan ns. typensitojakasveja - mm. apila, virna, papu sekä herne - jotka varastoivat ilman typen juuristoonsa ja siten maaperään. Luonnonmukaiseen lannoittamiseen on olemassa myös muita, harvemmin käytettyjä keinoja. Tuhohyönteiset ja kasvitaudit pyritään torjumaan ennakoiden, viljelykasvien valinnoilla ja kierroilla yms. Maan muokkauksen taito on luomuviljelyn A ja O. Luomupellon vastustuskykyä edesauttaa se, että pieneliöstö on runsaampaa ja moninaisempaa kuin teknopellolla.

Luomutuotantoon sitoutuneiden viljelijöiden menettelyä valvoo Evira. Sen lisäksi, että tila on velvoitettu noudattamaan sovittuja menettelyjä tuotannossaan saadakseen luomustatuksen, käy tiloilla vähintään kerran vuodessa Eviran tarkastaja. Näin myös luomueläinten kohdalla. Tarkastustyönsä lomassa tarkastaja haarukoi mahdolliset “sokeat pisteet” ja antaa vielä kaupan päälle eläinten hyvinvointia edistäviä neuvoja.